"Raksailu"-nimikkeen alle voi varmaan liittää lähes mitä vaan. Kaikkea rakennustyömaalla tapahtuvaa. Kaikkea rakennustyömaalla asuville tapahtunutta ja tapahtuvaa. Kaikkea mitä raksalaiset haluavat ja mistä he haaveilevat. Kaikkea mitä rakennustyömaalla syödään tai juodaan tai tehdään tai suunnitellaan tehtäväksi.

Kylläpä olen näppärän otsikon keksinyt, kun tähän voi limittää koko elämän kirjon.

Pidetään siis tää.

*****************************************************

Meitä on puraissut käsityökärpänen."Me" käsittää tässä yhteydessä minut ja Esikkoni. Itse suhtaudun tähän uuteen harrastuksen alkuuni tyypilliseen tapaani. Shoppailemalla. Kankaita, lankoja, nauhoja, nappeja, skräppipapereita, haaraniittejä, kirjaimia, muita scrappitsydeemejä... Valokuviakin tuli tilattua pitkästä aikaa oikein paperille asti.

Seuraava siirto on sitten miettiä, että osaanko tehdä mitään. Kovalla vimmalla työn kimppuun ja touhuun. Ei suunnittelua, ei asioihin perehtymistä. Korkeintaan vähän surffailua asiaankuuluvilla sivustoilla inspiksen tueksi. Ihastelen muiden töitä ja kuvittelen osaavani kaikkea mitä haluan. Ihan tuosta vaan.

Ja tiedättekö, niin osaankin. Olen päättänyt, että osaan!

Tässä ensimmäiseksi näytille Esikon suunnittelema ja osittain toteuttama säilytyspussukka. Lahjaksi kaksivuotiaalle serkkutytölle. Sisälle ostettiin pari Schleichin käsinmaalattua eläintä. Hassuja otuksia. Samoja voi ostaa 2- ja 12-vuotiaille tytöille molempien tullessa kovinkin onnelliseksi saamisistaan.