Esikko on aina ollut hyvä syömään. Kaikki on kelvannut ja hän on ollut todella ennakkoluuloton maistaja. Kunnes... kunnes kuului niksnaks ja mikään ei enää oikein kelvannut. Erityisen suurta vastustusta aiheuttaa liha lähes kaikissa muodoissa, lähes kaikki kastikkeet sekä suurin osa vihanneksista ja kasviksista. Herkkuruokiin kuuluu lehtipihvi naudan sisäfileestä, tietyt pastat, jasmiiniriisi, ranskalaiset, hillosipulit, etanat, simpukat... Vihanneksista suostuu syömään babyporkkanoita (äidin kommentti: yäks), bambua, kirsikkatomaatteja, minimaissia ja kurkkua. Iso tyttö kun kuitenkin jo on, niin melkein kaikkea syö, kun on puolipakko. Meillä ei kauheasti suvaita nirsoilua, joten kaikkea kyllä maistaa sen verran, että maha saadaan täyteen.

Pikku-Ukko on ollut aina aivan super syömään. Kaikki on kelvannut ja useimmiten ruokailu on pitänyt lopettaa "kesken", poika kun olisi syönyt vaikka 5 lautasellista vallan tyytyväisenä. Kunnes... kunnes kuului niksnaks, Ukko täytti 2 vuotta ja suuhun kelpasi enää lähinnä leipä, viili, jogurtti, pasta ja peruna. Vihannekset osaa kaivaa suustaan ulos kaiken muun ruoan keskeltä. Ruokailun jälkeen pöydältä löytyyy rivistä valmiiksipureskellut porkkanat ja herneet. Vahingossakaan ei mene yksikään alas

Tätä yhtälöä on tässä mietitty ja pyöritelty. Hankalaa on, kun ei meinaa kummallekaan yhtäkkiä kelvata mikään. Meidän suursyömärit. Ne lapset, jotka ovat ennen istuneet kylässäkin pöydässä niin pitkään, että suunnilleen emäntä on heidät pois pöydästä häätänyt (äitikin pitää aina häätää pois kylässä pöydästä :-D, mistä lie muksut oppineet...).

Nyt kun itse olen oppinut palvomaan Järkevää Ruokaa ja syömään niitä Hedelmiä, Vihanneksia ja Juureksia on lastenkin se tietty opittava. Niinpä kikkakolmoset käyttöön.

Dippikippo ja valmiiksi pilkotut kasvikset- onnistuu aika hyvin isommalle

Kun maha kiljuu nälkää eikä ruoka ole vielä valmis niin porkkana käteen- onnistuu yllättävän hyvin, jopa sille pienemmälle, joka osaa hienosti kertoa, että hän ei pidä porkkanasta, yäk.

Paras onnistuminen tuli kuitenkin pari päivää sitten, kun teimme koko perheen herkkuruokaa: tuorepastaa juusto- ja tomaattikastikkeella. Äidin valaistumisen johdosta jokaisen lautaselle täytyy nykyään kasata niitä vihanneksia ja pitäähän lapsen proteiiniakin saada, broileria siis pastan kaveriksi.

Tämän näköistä annosta on turha lyödä lasten eteen, ei varmana kelpaa:

Mutta kun saivatkin tätä niin molemmat söivät lautasen aivan tyhjiksi. Isompi söi jopa ensin tuon vartaan, vaikkei pidä mistään mitä siinä oli ja lautasella kölli hänen lempiruokaansa.

Lisätäänpä siis kiristyksen, lahjonnan ja uhkailun listaan oveluus. Sillä opetetaan meidän pesue uudestaan syömään.

Saa kopioida käyttöön omille nirsoille lapsille. Onnistuiko?