Moikka! Mä olen Aino, kohta yhdeksän vuotta vanha. Äitini lupasi remontoida huoneeni, vaikka muutosta on kulunut vasta kaksi vuotta. Aiemmin puhuttiin, että muutos tehdään vasta joskus ajan päästä, mutta nyt se onkin jo käsillä. Ihanaa, sillä pinkki tursuaa jo meidän kaikkien korvista (silmistä) ulos. Oikeasti tykkään kamalasti vihreästä ja sinisestä. Molempia haluaisin huoneeseeni ainakin vähän. Äiti taas toivoo, että saa kaikki leluni piiloon ovien taakse, pölyltä ja katseilta suojaan.

Tässä viestissä on ennen-kuvat ja vähän remppafiilistelyjä ja kohta tulee esille jälkeen-kuvat. Vaaleaa, romanttista, keväistä, kaunista.

(oikeastaan en ole itsekään vielä nähnyt huonettani, sillä vietän viikonloppua bio-isälläni Helsingissä. Vielä kolme tuntia ja sitten näen mitä huoneelleni on tapahtunut!)

 

Tässä huone siis ennen uudistusta. Ohhoh, en ole tainnut siivota vähään aikaan...

 

 

 

 

Sitten kaikki roina ulos huoneesta kas näin

 

 

Tuli siistimpää, mutta väri on vielä ihan liian hurja. Maalia ja vähän muita tykötarpeita kasaan ja niin päästään aloittelemaan.

 

 

 

Äiti meni astumaan maaliin, mutta ei malttanut keskeyttää hyvää maalauspössistään kesken kaiken. Isi jelppasi ja paketoi jalan paperiin, ettei äiti olisi sotkenut huoneeni lattiaa. Ihan on äidin tapaista: kun on hyvä tekemisen fiilis, niin silloin tehdään eikä meinata. Mikään ei voi tulla esteeksi. Toisaalta kun se tekemisen fiilis sammuu, niin sitten se kanssa sammuu. Sen jälkeen komennellaan enää isiä töihin ja itse kiukutellaan, kun ei hommat etene.